Ylityökielto

Ylitöistä kieltäytymistä yhteisellä päätöksellä nimitetään vakiintuneesti ylityökielloksi. Ylityökielto toimeenpannaan tiedottamalla kaikille työntekijöille, että heidän pitää kieltäytyä ylityöstä.

Ylityön teettäminen on yritykselle usein kannattavampaa kuin uusien työntekijöitten ottaminen työhön. Ylityössä työntekijä jatkaa päivätyötään joustavasti ja tehokkaasti, kun takana on jo päivän harjaantuminen ja tottumus. Työn jakaminen vuorotyöksi tai uuden työntekijän palkkaaminen toisivat kitkatekijöitä ja työvoimasta ei saisi suhteellisesti samaa lisäarvoa. Tämän takia työnantajan kannattaa maksaa ylityökorvauksia ja pyhäkorvauksia.

Toisaalta raskaissa töissä, kuten rakennusalalla, normaalipituinen 8 tunnin työvuoro on täysin riittävä. Tehokkuuskaan ei välttämättä ole parasta luokkaa pitkiä päiviä tehden. Ylityö voi myös altistaa työtapaturmille.

Työaikalain 11 §:n mukaan ylityöhön tarvitaan aina erikseen työntekijän suostumus. Työaikalain rikkomisesta on tältä osin säädetty rangaistus. Jos ylityöhön painostetaan, työnantaja syyllistyy työaikarikkomukseen, ellei teko ole rikoslain mukaan rangaistava sitäkin törkeämpänä tekona. Näin ollen ylityöstä kieltäytyminen millä tahansa perusteella – vaikka sitten yhteisellä päätöksellä – on aina sallittua.

Hätätyö on määritelty tiukoin kriteerein vain erityisen poikkeuksellisia tilanteita koskevaksi. Hengen ja terveyden vaarantaminen on tietysti estettävä kaikin tavoin, myös ylityöllä. Sen sijaan vähäisen omaisuuden varjeleminen poikkeuksellisella työvelvollisuudella ei ole lainsäätäjän tarkoitus. Hätätyön varjolla ei ole syytä hyväksyä ylityökiellon murtamisyrityksiä.

Ylityökiellosta ym. lisää: Hölttä Kalevi, Työtaistelu. Työtaisteluoikeus, sen käyttäminen ja rajoitukset. KSL r.r. 1999.