Kolumni: ”Emme luovu taistelusta…”
Suomen iskelmäteollisuuden karvainen mies Hector lauloi aikoinaan ”Emme luovu taistelusta…”. En tiedä, miten Hector nykyisin taistelee.
Joka tapauksessa Suomessa on viriämässä taistelu. Sitä käyvät pienipalkkaiset pätkätyötä tekevät oppineet ihmiset. Pienipalkkaisen koulutetun pätkätyöläisen puolisona minä jotenkin ymmärrän heitä.
Jos vuosia kestäneet yliopisto-opinnon jättävät antavat tulokseksi vain pätkätyötä, josta saa käteen 1000-1500 euroa kuukaudessa, ollaan väärillä jäljillä. Väärillä siksi, ettei se ole ihmisarvon mukaista. Väärin siksi, ettei sillä perhettä elätä vaan joutuu turvautumaan koko ajan toiseen, paremmin ansaitsevaan pätkätyöläiseen. Väärin siksi. ettei siinä ole ripaustakaan poliitikkojen ja yritysjohtajien lupaamasta ”osaamisyhteiskunnasta”.
Tässä maassa potkitaan koulutettuja osaajia nyt vielä enemmän kuin ruumiillisen työn tekijöitä.
He ovat kuntatyönantajan ja valtion todellisia heittopusseja.
En ihmettelisi, jos syntymässä olisi isompi rähinä. Sen nostattavat juuri nämä heittopussit, perheenäidit ja muut pienipalkkaiset.
Monen rakennusmiehen puoliso on nykyisin pätkää tekevä sairaanhoitaja, opettaja tai muussa palvelutyössä oleva. Eli tämä mietteet ovat varmasti tuttuja tuhansissa rakentajakodeissakin. ”Emme luovu taistelusta…”
Professori Juha Siltala, joka kirjoitti hyvän kirjan ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia”, on lisäämässä kirjaansa uusia lukuja. Työelämä on nimittäin huonontunut lisää sen verran nopeasti, että lisälehdet ovat paikallaan.
Siltala todistaa, ettei esimerkiksi lääkäreille kannata olla enää nykyään kovin kateellinen. Heidän palkkatulonsa eivät ole nousseet lainkaan. Kypsimmät hedelmät on poiminut viime vuosina pienen pieni pääomatuloja saavien joukko.
Palkansaajat sen sijaan saavat juosta yhä kovempaa pysyäkseen edes paikallaan. Työstä täytyy suoriutua yhä nopeammin. On hypättävä korkeammalle, samalla tai pienemmällä palkalla.
Jotta jaksaisi tässä pyörässä, on hyvä lääkitä itseään viinalla, pillereillä tai ruualla. Jotkut valitsevat myös huumeet. Onneksi lääkärit ovat huomanneet, että amfetamiinikoukussa olevien oloa voidaan helpottaa uudella lääkkeellä. Tosin sekin on huume ja aiheuttaa riippuvuutta. Aivan kuten monet muutkin nykyiset kemialliset huumeet, jotka on alun perin kehitetty lääkkeiksi.
Odotan päivää, jolloin lääkärit keksivät, että koskenkorvariippuvuutta voi vähentää huomattavasti olutlääkityksellä. Tästä kokeilusta on saatu Suomessa lupaavia tuloksia. Kokeilua on kuitenkin syytä jatkaa lääketieteen nimissä.
Mitä tässä vaiheessa tekee hyvä hallitus? Se kiinnittää huomiota siihen, että suomalaiset ovat epäsiistin näköisiä. Sen takia piti alentaa parturien ja kampaamojen arvonlisäveroa. On totta, että 500-600 euron kampaamolaskussa 14 prosentin vero sattuu kipeästi.
Siksi vero pudotettiin vuoden vaihteessa 14 prosentista 8 prosenttiin. Tekosyyksi kerrottiin, että niin saadaan lisää asiakkaita ja potkua bruttokansantuotteeseen. Oletettiin, että parturiliikkeet siirtävät veronalennuksen hintoihin.
Poika kävi parturissa. Ennen veronalennusta pojan tukanleikkuu maksoi 20 euroa, nyt parturi otti siitä 25 euroa. Eli nyt veronalennuksen jälkeen parturille jää käteen 5,8 euroa enemmän tukanleikkuusta. Lainsäätäjän tarkoitus oli antaa 6 prosentin korotus, tämä parturi käänsi siitä 29 prosentin korotuksen.
Meidän poikamme vaihtoi parturia.
Heikki Korhonen